Pohdintaa harrastuksista

Nyt kun meillä on ollut tuo hoitokoira Wilson kylässä, emme ole treenailleet mitään. Tämä on siis ollut nyt sellaista tasaista ja rauhallista vaihdetta meidän arjessa. Mutta treenijuttuja olen kyllä pohtinut tässä jo jonkin aikaa.

Linkki on edellisen omistajansa kanssa tehnyt tavoitteellisesti tokoa, he kävivät parissa kokeessakin. Sitä olen jatkanut Linkin kanssa nyttemmin treenien merkeissä. Toki ylipäätään kaikessa harrastamisessa minulla on tavoitteena päästä joskus kilpailemaan (tai saamaan edes yksi tulos sinne KoiraNetiin siitä lajista), mutta nyt tokoa olemme vain treenanneet keskenämme. Minulla ei ole aikaisemmin ollut tokokoiraa, joten olen kokenut haluavani löytää minulle sen oikean tavan treenata ja tehdä sitä, kun ei kokemusta aikaisemmin ole. Tai siis, ei niin panostautuneesta tokotreenaamisesta. En halua Linkin kanssa sitä tehdä 120% kunnolla, ennenkuin tiedän, miten itse saan ohjattua koiraa paremmin. Ja se minulle sopiva keino on vielä hakusessa.

Yksi asia, mikä kiinnostukseni on oikeasti herättänyt, on rallytoko. Se on siis tokosta ikään kuin rennompi laji, jossa kuitenkin on paljon tokoon liittyviä viitteitä. Olen lukenut siitä ja katsonut YouTubesta siitä videoita. Pakko myöntää, että se on sellainen asia, mikä minua kovasti kiinnostaisi. Joitakin liikkeitä olemme alustavasti Linkin kanssa treenannut - ihan simppeleitä alokasluokan juttuja - ja kyllähän koira toimii. Pitäisi kyllä enemmän paneutua siihen, että treenaisi Linkkiä toimimaan yhtä sutjakkaasti ilman, että pidän palloa taskussa, kuin että se minulla siellä on. Huomaa, että Linkin keskittyminen on heti paljon laiskempaa ja se herpaantuu herkemmin, kun se ei ole nähnyt minun laittavan palloa taskuuni. Ja siitä haluaisin opetella pois, koska tietenkään itse kokeessa ohjaajalla ei saa taskuissa olla mitään. Sen voisin ottaa nyt omaksi tavoitteekseni.

Koiranäyttelyt ovat asia, missä en voi olettaa Linkin saavan kovin suurta menestystä. Vaikka omaan silmään tuo ruipelo on maailman komein, tuomarit ikävästi suosivat niitä näyttelylinjaisia bordercollieita. Näyttelyissä tulemme varmasti käymään, mutta niihin lähden lähinnä vain arvostelun perässä, kuten aikaisemmin olen maininnut. Ne ovat kuitenkin ylipäätään minulle se yksi pääharrastus, jossa käyn lähinnä vain fiiliksen vuoksi.

BH-koe on myös yksi asia, minkä haluaisin Linkille suoritetuksi. Siinä on toisaalta kohtia, joiden treenaamisessa menee vielä paljon aikaa. Pitäisi oikeasti joskus ajan kanssa kirjoittaa paperille, mitkä kohdat BH-kokeessa on Linkille vielä haastavia ja joihin täytyisi paneutua treeneissä. Kyseessä on kuitenkin sellainen koe, jonka suorittaminen avaa taas muita ovia koiraharrastusten maailmassa.

Myös luonnetestissä tai MH-luonnekuvauksessa haluaisin Linkin käyttää. Nyt lähinnä niiden toteuttaminen on vain ollut siitä kiinni, ettei ole ollut aikaa, niitä ei ole järjestetty järkevän matkan päässä tai se kuuluisa mammona.
Monta olisi asiaa, mitä haluaisi ehtiä toteuttamaan ja tekemään. Täytyisi toisaalta myös muistaa vain ottaa aikaa ja käydä yksi asia kerrallaan läpi. Minulla on kuitenkin aina ollut sellainen mielipide, että rotukoiralle haluan saada tuloksia KoiraNetiin. Kertovathan ne sitten koirasta myös muille kanssaharrastajille, mutta myös kasvattajalle tai ylipäätään ihmiselle, joka on kys. rodusta kiinnostunut. Frankin kanssa en kerinnyt mitään sellaista ikinä tekemään, koska Frank oli leikattu uros ja sen ikä oli joihinkin harrastuksiin este.
Nyt Linkin kanssa asian laita on erilailla.

Team mustavalkoiset

Meille tuli keskiviikkona joksikin aikaa hoitoon Wilson-whippet, ystäväni koira. Wilsonin omistaja perheineen lähti ulkomaille ja oli aikaisemmin puhetta, että Wilson tulee luokseni sitten hoitoon.
Linkki on tavannut Wilsonin aikaisemmin, kuukausi pari sitten. Ensitapaaminen ei ollut niin onnistunut, kuin se olisi voinut olla ja silloin Wilson oli aika epävarma Linkin kanssa. Siksi ehkä jotenkin alintajuntaisesti hermoilin, että mitä jos Linkki lähtee taas kiusaamaan Wilsonia. Linkki innostuu toisten koirien tapaamisesta, välillä liikaakin ja rupeaa murisemaan. Linkki ei ole vihainen, mutta se on vain niin täynnä intoa, että se ilmenee noin - ja toki sitten toiset koirat eivät ymmärrä sitä.

Mitä vielä. Linkki ja Wilson on tullut toimeen loistavasti! Ensimmäisestä päivästä alkaen tein tiukasti selväksi pojille, että kummallekaan ei turhia murista ja molemmille annetaan oma tila kotona. Vain kerran pojat ovat murahtaneet toisilleen, ja sekin on ollut tilanteessa, missä ovat vapaana ollessaan juosseet toisiaan päin. Linkki myös varoittaa Wilsonia menemästä liian lähelle Linkin leluja tai ruokakuppia, ja minusta on okei, että koira näin ilmoittaa toiselle, että älä tule.
Kotona Wilson nukkuu sängyllä, Linkillä ei sinne ole asiaa. Wilson on tottunut kotomaan olemaan sängyllä, joten tottakai se saa täälläkin olla. Välillä makaavat kuitenkin vierekkäin lattialla ja nuuskivat toisiaan. Lenkit tehdään aina yhdessä, eikä siinäkään ole ongelmaa. Vapaana ollessaan aina välillä jompikumpi yrittää hakea toista leikkimään, mutta yleensä haistelevat ja menevät omia matkojaan.

Selvästi vaikutusta on ollut sillä, etten koirien kanssa ole ollut epävarma, vaikka aluksi sitä pelkäsin. Suoraan kun näyttää kaapin paikan, ei tarvitse muuten koirien välejä murehtia. Hienosti pojat antavat toistensa olla rauhassa ja välillä ollaan sitten ihan kylki kyljessä. Myös yksinoloa olen treenaillut ja tänäänkin olin useamman tunnin poissa kotoota poikien ollessa keskenään. Ei mitään ongelmaa. Paitsi eräs nälkäinen vinttipimeenäkoira oli löytänyt keittiön roskiksen...

Ihanaa, kun tulevat niin hyvin juttuun. Helpottaa myöskin omaa elämää, kun ei tarvitse murehtia tuollaisista asioista. Ja Linkillekin tekee hyvää opetella toimimaan koirakaverin kanssa, kun harvemmin tässä nyt kenenkään kaverin koiran kanssa tulee enemmän oltua tekemisissä.

Pahassa paikassa

Ensiksi ajattelin kirjoittaa tässä päivän pari sitten olleesta mätsäristä, jossa olimme Linkin kanssa, mutta nyt tulikin ihan muuta höpöteltävää. Mätsäristä lisää myöhemmin, nyt sitä, mitä tänään tapahtui.
Olohuoneessa on yksi tietty kohta, jossa Linkki tykkää maata. Seinän toisella puolella on parveke, joten tuossa on varmasti viileää. Ihan seinän vieressä on patteri. Ja siihen Linkki jäi tänään jumiin. Tein koneella töitä, Linkki makasi tavanomaisella paikallaan. Yhtäkkiä poika rupesi rimpuilemaan ja vinkui, eikä päässyt ylös. Menin katsomaan, mikä on homman nimi - Linkki oli jäänyt kiinni patterin alareunaan. Ensiksi tottakai rauhoitin Linkin ja käskin sen pysyä paikallaan ja koitin itse samaan aikaan katsoa, mistä se on kiinni ja miten se on itsensä siihen saanut. Jotenkin Linkki oli alakropastaan jäänyt patterin reunan alle, ilmeisesti juuri tietystä kulmasta reiden tai lonkan luu tms. oli asettunut sitä reunaa vasten niin, että Linkki ei saanut itseään liikkeelle. Linkki oli myös jännittänyt reitensä kovin.

Linkki oli näin kiinni

Ensimmäinen ajatukseni oli se, että "lihakset rennoiksi". Koska Linkki oli jännittänyt itseään, ajattelin, että jos se rentouttaisi lihaksensa, se pääsisi siitä pois. Hieroin Linkkiä ja puhuin sille rauhoittavasti, mutta ei se toiminut. Linkkihän lukee tosi paljon sitä, miten ihminen käyttäytyy, ja kun itselläni alkoi pieni paniikki nostaa päätään, ei Linkkiäkään enää saanut rauhalliseksi. Se pysyi paikallaan, mutta rentoutuminen ei onnistunut.

Sitten mieleeni tuli se, että jos Linkin jalan siitä kohdin, mistä se oli kiinni, öljyäisi, niin ehkä Linkki pääsisi liikkeelle. No eihän sekään toiminut. Perhanasti sitä öljyä laitoin, mutta yhtä tyhjän kanssa. Yritin myös hieman varoen venytellä Linkin takajalkoja, koska minua neuvottiin tekemään niin muiden koiraihmisten toimesta, mutta pelkäsin saavani Linkin pahemmin jumiin, joten en sitä kunnolla kokeillut. Nyt luovutin ja soitin sitten hätänumeroon, josta luvattiin lähettää apua. Palokunta tuli paikalle ehkä kymmenessä minuutissa. Sillä välillä laitoin Linkille kuonokopan (ihan turvatakseni kaikkien osapuolien turvallisuuden, sillä Linkki rupesi olemaan niin stressaantunut, etten halunnut ottaa riskiä näykkäisemisestä) ja silittelin sitä rauhakseen. Ehdin käymään mielessäni jo kaikki kauhuskenaariot siitä, kuinka Linkki jää hankalammin jumiin, kuinka sen jalka loukkaantuu, kuinka palomiehet eivät tiedäkään mitä tehdä ja vaikka mitä. Voin rehellisesti sanoa olleeni tosi shokissa.

Odoteltiin seksikkäitä palomiehiä paikalle

Neljä palomiestä tuli lopulta. Olivat muuten melko kuumia. Linkki oli tosi innoissaan uusista ihmisistä ja heilutti niille iloisena häntää. Voi reppana. Toinen olisi halunnut mennä moikkaamaan palomiehiä, mutta eihän se päässyt irti. Palomiehet puhuivat rauhallisesti sekä Linkille että minulle, ja ottivat hienosti huomioon minun hermostuneisuuden sekä Linkin jännittyneisyyden. En tiedä, mitä he patterille tekivät, koska menin itse sivummalle rauhoittumaan, mutta meni alle minuutti ja Linkki oli vapaana.

Öljyinenhän tuo koira oli tapahtuneen jälkeen. Myöskin aivan poikki. Käskytin Linkin pesuhuoneeseen ja itse menin lattialle istumaan ja keskittymään rauhoittumaan. En muista, milloin viimeksi olisin ollut niin säikähtänyt ja peloissani. Jopa kun kämppis tuli kotiin, niin en voinut sanoa hänelle mitään, kun olin niin shokissa.

Pesun jälkeen

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Parin pesukerran jälkeen Linkki saatiin öljyistä puhtaaksi ja ei ainakaan ulkoisia vammoja pojalle jäänyt. Lihasta hieman jännittää vielä, sitä seuraillaan nyt pari päivää ja käytetään eläinlääkärissä, jos on tarvis. Ehkä tässä eniten kuitenkin kärsi minun pääni, kun olin niin stressin, hermon ja jännityksen vallassa.
Tuohonkaan ei osannut varautua. En todellakaan ole ikinä edes kuvitellut, että koira voisi jäädä patteriin kiinni. Mutta hei - kaikkea voi sattua.